keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Vaniljaa, härkäpapuja ja bodausta

Jo pitkään on mielessä pyörinyt kotitekoisen myslin valmistaminen. Myslin tarpeeni nousi (valitettavasti jo mielessä siintävistä) aikaisista arkiaamuista, joina en saa naamaani muuta kuin teetä ja pienen kupillisen turkkilaista jogurttia. Edes pähkinät eivät jostain syystä uppoa jogurtin seassa aamuisin. Kaupan myslit ovat makeita ja usein hiukan yksitoikkoisia ja tosi kuivia kaura-rusinasekoituksia, jollaisia en jogurttini sekaan kaipaa. Gluteeniakin niistä löytyy aika usein. Mysliltäni toivon paahteista makua ja ennen kaikkea tuhtia proteiinisisältöä. Proteiinin saanti on treenatessa ja muutenkin usein helposti liian vähäistä, sillä en syö paljoakaan lihaa enkä toisaalta myöskään esimerkiksi palkokasveja.



Ostin tarvikkeetkin, mutta kesäkiireet ja sen jälkeen -helteet veivät mennessään ja mysli jäi tekemättä. Sitten sattuikin osuvasti niin, että lähdin mukaan Nofu Oy:n kampanjaan, jossa tuli kyhätä resepti mielenkiintoisesta härkäpapurouheesta. Keksin heti sata tapaa käyttää sitä erilaisissa lämpimissä ruoissa, mutta koska myslintarve oli akuuttina mielessä, päätin testata, kuinka härkäpapu sopisi proteiinilisäksi mysliin.



Ja hyvinhän se sopi. Varustin myslin siemenillä, pähkinöillä ja gluteenittomilla kaurahiutaleilla, makeutta lisäsin luomurusinoilla ja kuivatuilla omenakuutioilla. Sekaan ripottelin vielä jauhettua vaniljaa. Hernerouhe teki myslistä täyttävän ja protskuisan. Sörsselistä tuli oikea treenimysli, mutta silti herkullinen. Sesonginmukainenkin, sillä lomien loppuessa alkavat arkiaamut ja treenit, jolloin mysliä todella tarvitaan. Ja kun omenakausi pian koittaa, voi itse kuivattaa omenat mysliinsä.


Jos mielii tämän superterveellisen proteiinipunttimyslini rinnalle makeampaa, kookoksista herkkugranolaa, löytyy Nofun reseptiarkistoista ohje sellaiseen. Prinsessakeittiössä taasen oli härkäpapurouheesta tehty kaalipiirakkaa, jota on ihan pakko testata. Kaalia, voitaikinaa, härkäpapua - what's not to love?



Vaniljainen treenimysli 
(isohko lasipurkillinen)

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl erilaisia pähkinöitä murskattuna (itse panin hassel-, saksan- ja parapähkinää)
1,5 dl manteleita murskattuna
1 dl härkäpapurouhetta (Verso Food
1 dl kuivattuja omenakuutioita
1 dl hyviä luomurusinoita
1 dl oliiviöljyä tai neitsykookosöljyä
1 dl hunajaa
ripaus suolaa
jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hunaja sekä suola. Sekoita, älä anna lämmentä kiehuvaksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset omenia ja rusinoita lukuunottamatta ja lisää joukkoon öljy-hunajaseos. Sekoita hyvin. Levitä uunipellille ja anna paahtua 175 asteessa noin vartin verran, kunnes mysli saa hiukan väriä pintaan. Pähkinät ja siemenet palavat helposti, joten tarkkaile tilannetta. Kääntele mysliä lastalla paistamisen loppuvaiheessa. Anna jäähtyä, lisää omenat ja rusinat ja purkita.







lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kesäjälkkäri nro 1: kotitekoinen vaniljajäätelö ja raparperipaistos

Kyllä kesällä täytyy ihmisen jäätelöä saada! Joka päivä.

Jäätelökioskibudjettia pienentääkseni ryhdyin omin käsin jäätelön tekoon, pitkästä aikaa. Tietysti kaikkein kuuminpana hellepäivänä. Jäätelökoneeni on sellaista mallia, jonka ympärillä ei todellakaan kierrä jääpalamylly tai muu viilentävä elementti, mistä syystä jätskin valmistuminen jähmeäksi tavaraksi on toisinaan, erityisesti helteellä, melko haastavaa. Muovisessa kipossa pyörivä massa ei vaan meinaa millään kylmettyä tarpeeksi pelkän pohjalla olevan kylmäpatterin avulla.

Optimoin kylmyysasiat kaikilla keksimilläni keinoilla: jäähdytin jäätelökonetta kylmässä vedessä koko päivän, jähmetin jäätelömassan pakastimessa tosi kohmeiseksi ennen koneeseen menoa ja jäätelön pyöriessä pidin konetta lavuaarissa kylmän veden ja kylmäkallejen kanssa. Kovaa duunia. Mutta se kannatti.

Taputtelen tässä juuri vatsaani, sillä tulin valmistaneeksi ihan tavattoman herkullista vaniljajäätelöä. Kaupan vaniljajätskeistä ei voi samassa lauseessa puhuakaan. Reseptin salaisuus on se, että toisin kuin kaikissa kahlaamissani ohjeissa, omassani käytettiin nesteenä pelkkää kermaa. Kuka nyt maitoa kermajäätelöönsä haluaisi? En minä varsinkaan. Aito vaniljajauhe on niin ikään aika olennainen juttu tässä. Sitä saa esimerkiksi vaniljatangosta tai luomuna ja valmiiksi rapsuteltuna Dr. Oetkerin purkista.

Vaniljajäätelön kanssa syötiin herkullista raparperipaistosta. Pähkinäinen, gluteeniton paistos on jälkkäribravuurini ja murupinnan alle sopii melkein mikä tahansa hedelmä. Päälle sen sijaan sopii ainoastaan vaniljajäätelö.



Vaniljajäätelö
(n. 8 dl)

7 dl vispikermaa
1,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
ripaus vaniljasokeria
reilusti jauhettua vaniljaa

Kuumenna kattilassa kerma, sokerit ja vanilja. Kiehauta, kippaa kulhoon ja anna sitten jäähtyä haaleaksi huoneenlämmössä (tämä vie ehkä tunnin). Vaahdota keltuaiset ja vatkaa ne sekaan. Pane seos pakastimeen kohmettumaan (tämä vie ehkä toisen tunnin; pointti on saada jäätelömassa mahdollisimman kylmäksi ennen koneeseen viskaamista).

Kippaa seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä siellä niin kauan, kunnes rakenne muuttuu jäätelömäiseksi. Voit myös tehdä jätskin ilman konetta, tällöin voit pakata jätskin isoon pakasterasiaan (jätskiä tulee noin 8 dl), panna pakkaseen ja sekoitella rakenteen rikki noin tunnin välein.

Kauho jätskipallot raparperipaistoksen päälle.


Raparperipaistos 
(keskikokoinen uunivuoallinen)

5-7 raparperinvartta
n. 1/2 dl ruokosokeria

n. 1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
kourallinen pekaanipähkinöitä murskattuna
n. 2 dl mantelijauhetta
(1 rkl psylliumia)
reilu ripaus oikein hyvää suolaa
n. 75 g voita

Sulata voi. Pese ja pilko raparperit. Pane ne uunivuokaan ja ripottele päälle puoli desiä sokeria. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää sulatettu voi. Kuorruta raparperit muruseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoile hiukan jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Norma Jenningsin kirsikkapiiras

Saahan toreilta vielä kirsikoita? Jos saa, hakekaa äkkiä pari litraa talteen!

Kolea alkukesä nostatti aivan piinaavan Twin Peaks -kuumeen. Ja samalla hetkellä kuin tilauksesta Lunni leipoo -blogissa leivottiin Norma Jenningsin kuuluisaa kirsikkapiirakkaa. Homma oli aika lailla sitä myöden selvä: panin piirakan tulille ja Twin Peaks -boksin pyörimään.

Piiraasta tuli tosi autenttista, klassisen amerikkalaista ja todella herkullista. Oli ihana päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla leipomaan: murotaikinaa nyppimään, taikinaa kaulitsemaan ja täytettä keittelemään. Olisin voinut syödä sitruunankuorella ja vaniljalla maustetun kirsikkakiisselitäytteen lämpimänä suoraan kattilasta.


Myös Twin Peaks toimi ihan yhtä hyytävästi kuin sitten viime näkemän. Rakastan sarjan tunnelmaa, samaan aikaan sekä övereitä että samastuttavia hahmoja ja ennen kaikkea sen huikeaa musiikkia. Harmillista, että kirsikoita ei saa enää syysaikaan, jolloin Twin Peaksin katselu olisi jotenkin eniten omiaan. Mutta äkkiäkös sitä yhden tai kaksi kesäiltaa kirsikkapiiraalle ja Laura Palmerin murhalle uhraa. Suosittelen suuresti. Kiitos mahtiohjeen jakamisesta Lunnille!



Twin Peaksin kirsikkapiiras
(Leila Lindholmin ohjeella)

Pohja:

150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 rkl vettä
1 muna

Täyte:

1 1/2 litraa tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko tai jauhettua vaniljaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:
1 muna
1 rkl maitoa
1 rkl raakaruokosokeria

Valmista pohjataikina nyppimällä kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää sekaan kylmä vesi ja muna, sekoita veistä apuna käyttäen. Vaikka aluksi tuntuu, että taikina ei kiinteydy, pieni vesimäärä kyllä riittää kasaamaan taikinan kokoon. Tee taikina palloksi, kääräise tuorekelmuun ja paina levymäiseksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi lepäämään. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Valmista täyte. Puolita kirsikat leikkaamalla ne terävällä veitsellä keskeltä kahtia, jolloin kivi irtoaa helposti. Laita kirsikat, sokeri, vanilja ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja kiehauta. Jos käytät vaniljatankoa, laita sekin mukaan. Sekoita sitruunan mehu ja perunajauhot pienessä kupissa ja lorota sekaan ohuena nauhana samaan aikaan seosta sekoittaen. Seos sakenee nopeasti. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Jos lisäsit vaniljatangon, ota se pois. 

Jaa taikinalevy kahteen osaan niin, että toinen osa on hiukan toista suurempi. Jauhota alusta hyvin ja kauli suurempi pala 24- senttisen irtopohjavuoan pohjalle sopivaksi, noin 30-senttiseksi ohueksi levyksi. Levyä kannatta irroitella muutaman kerran kaulimisen aikana, ettei se jää alustaan kiinni. Kääräise kaulittu taikina kaulimen ympäri rullaten ja asettele se varovasti voidellun irtopohjavuoan pohjalle ja ylös reunoille asti. Ota talteen mahdolliset ylijäämätaikinat. Kaada kirsikkatäyte päälle.

Kauli sitten pienenpi taikinapala hiukan piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi ja nosta täytteen päälle. Sulje reunat toisiinsa kiinni veteen kastetuin sormin. Ota ylijäämätaikina talteen ja muotoile niistä lehdenmuotoisia koristeita. Aseta koristeet kannen keskelle ja voitele kansi kananmunalla. Ripottele pinnalle ruokosokeria ja paista piirasta uunin alaosassa n. 35 minuuttia. Pane vuoka uunissa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle, sillä piiraasta saattaa valua täytettä.

Anna jäähtyä hieman ennen vuoasta irroittamista. Tarjoile jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Aamiaisluksus eli karamellisoitu verigreippi

Saattaa olla, että koko kesä menee New York -ruokia fiilistellessä! Reissu sytytti hiukan sammuksissa olleen kokkailuintoni aivan uuteen liekkiin enkä suorastaan millään malttaisi pysyä poissa keittiöstä. Olen kirjannut pitkän listan verran ruokia, joita Nykissä söin ja joita on ihan pakko kokeilla kotona.


Ensimmäiseksi kokeilin Brooklyn-brunsseilla kovasti esiintynyttä karamellisoitua verigreippiä. Toin eräästä superihanasta keittiötarvikekeitaasta itselleni tuliaisiksi greippilusikat ja päätin, että ryhdyn ihan vakkariinsa nauttimaan aamiaiseksi yhtä lempihedelmistä. Verigreippi on ihanan hapanta, ja kun sen kuorruttaa ruskealla sokerilla ja paahtaa sitten uunissa, on makuelämys aikalailla vertaansa vailla. Ehdoton lisä settiin on tuore minttu, joko ennen uunia tai uunin jälkeen.

Sokeria saa ripotella greipin päälle ihan runsain mitoin eikä atria siltikään muutu hurjan makeaksi. Syöminen on sottaista greippilusikasta huolimatta, mutta kaiken sen sotkun arvoista. Ja hei, keksittekö yhtäkkiä mitään yhtä kaunista kuin puolitettu, oranssina hehkuva verigreippi? Itse en.



Karamellisoitu verigreippi mintulla
(kahdelle osaksi aamiaista)

1 mehevä verigreippi (valitse kaupassa se painavin!)
2-3 rkl ruokosokeria
tuoretta minttua

Lämmitä uuni tosi kuumaksi grillivastuksille. Halkaise greippi ja aseta puolikkaat uunivuokaan. Ripottele päälle reilusti sokeria. Revi mintunlehtiä päälle. Pane uuniin paahtumaan, tarkkaile tilannetta ja ota greipit pois, kun niiden reunat alkavat saada hiukan väriä. Nauti hiukan jäähtyneenä.



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Valkohomejuustokesä

Kävin kerran Lontoossa. Visiitistäni jäivät mieleen kaikki ne herkulliset kolmioleivät. Yksi erityisesti mieleen jääneistä oli valkohomejuustolla, karpalohillolla ja pistaaseilla täytetty yksilö. Lontoon reissusta on jo vuosia aikaa, ja kun ryhdyin ideoimaan tätä Castellon kanssa yhteistyössä tekemääni reseptipostausta, palasi tuo herkkuleipä samoin tein mieleeni. Niinpä päätin luoda Castello White -valkohomejuustosta, pistaaseista ja karpalohillosta minikolmioleipäsiä cocktailpalahenkeen. Menestys! Söpöt ja suussasulavat alkupalat sopivat hyvin vaikka kesäjuhliin kuohuviinin kanssa tarjoiltavaksi.

Menun makeaksi osioksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni kokonaisen valkohomejuustokiekon paistamisesta uunissa. Sille kavaljeeriksi keittelin pekaanipähkinäisen kinuskin, joka jo itsessään vie kielen mennessään. Castellon voinen ja kermainen valkohomejuusto sekä supermakea, pähkinäinen kinuski ovat todella lyömätön pari. Tällä jälkkärillä voisi helposti hurmata illallisvieraat tai räjäyttää potin brunssipöydässä.


White Menu


Valkohomejuusto-karpalo-pistaasikolmioleivät
(12 pienehköä napostelupalaa)

9 paahtoleipäviipaletta
majoneesia
100-150 g valkohomejuustoa (esim. Castello White)
n. 0,5 dl karpalohilloa
n. 30 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Voitele kolme viipaletta ohuelti majoneesilla. Sivele päälle ohut kerros karpalohilloa. Aseta kullekin leivälle kaksi sopivan paksuista valkohomejuustoviipaletta. Murskaa pähkinät hiukan pienemmiksi. Ripottele pähkinämurua juuston päälle. Aseta täytettyjen viipaleiden päälle toiset viipaleet ja toista edellä mainitut toimenpiteet. Lisää päälxtlimmäiseksi vielä yhdet viipaleet, jolloin edessäsi pitäis olla kolme kolmikerroksista leipäpinoa. Leikkaa pinot ensin kulmasta kulmaan puoliksi, ja sen jälkeen vielä kolmiot keskeltä kahtia pienemmiksi kolmioiksi. Koristele yrteillä ja cocktailtikuilla. Tarjoile kuohuviinin kera.



Paistettu valkohomejuusto pekaanipähkinäkinuskilla
(4-6 hengelle jälkiruoaksi)

pekaanipähkinäkinuski:

70 g pekaanipähkinöitä
1 dl ruskeaa sokeria
1 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
ripaus suolaa
ripaus aitoa vaniljaa

Pane kaikki ainekset vaniljaa ja pähkinöitä lukuunottamatta kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä samalla vispilällä sekoittaen noin viisi minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Lisää murskatut pähkinät. Mausta vaniljalla ja suolalla.

paistettu juusto:

200 g kiekko valkohomejuustoa (esim. Castello White)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pane juusto sellaisenaan uunivuokaan tai uuninkestävällä syvälle lautaselle ja anna sen paistua uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Ota pois uunista ja tarjoile pekaanikinuskin kera.

Yhteistyössä Castello.

#castellokeskiviikko






maanantai 23. kesäkuuta 2014

New York ja ihanat brunssit

Aloitin kesälomani kymmenen päivän reissulla New Yorkiin. Reissu oli kaikkea sitä, mitä olin ennalta odottanut ja tietysti paljon enemmän. Näimme, koimme, söimme ja joimme joka päivä ihan hirveästi kaikkea ja silti jäi ihan hirveästi kaikkea seuraavan reissun varalle.

Yksi parhaista asioista New Yorkissa oli ehdottomasti ruoka. Ihan mitä tahansa söimmekään, se oli sekä todella herkullista että sopivan edullista. Näimme hiukan vaivaa etukäteen hyväksi kehuttujen ruokapaikkojen etsimiseen ja se kyllä kannatti. Valtavaan kaupunkiin mahtuu yli 25 000 ravintolaa, joten on jossain määrin helpottavaa tietää etukäteen, missä kannattaa syödä. Toki jätimme tilaa spontaaneillekin ravintolavisiiteille ja saimme niinäkin kertoina vain hyvää ruokaa.

Jaan New York -postauksen kahteen osaan ja tässä ensimmäisessä keskityn brunsseihin ja aamiaisiin. Ne ovat tietysti ja yhä edelleen kovasti in New Yorkissa ja päivän aloittaminen runsaalla brunssilla kyllä ehdottomasti kannattaa. Annoskoot ovat niin isoja ja brunssit niin lounasmaisia, että nälkää sai odotella ihan alkuiltaan asti.

Five Leavesin terassilla, pöydässä elämän eliksiirit. 
Asuimme Brooklynissa, itäisessä Williamsburgissa, joka tuntui olevan brunssikeitaiden mekka. Ensimmäinen Brooklyn-brunssi räjäytti samantien potin. Greenpointin kaupunginosassa, ihanan Beacon's Closet -vintageliikkeen kulmilta löytyi kenties koko reissumme paras aamiainen Five Leaves -ravintolasta. Paikka oli pieni, mutta saimme heti paikat ulkoterassilta. Palvelu oli erinomaista, kuten New Yorkissa melkeinpä joka paikassa. Tilasimme marokkolaisen munakokkeleivän, kotitekoista granolaa jogurtilla ja marjoilla sekä valtavan pinon ricottapannukakkuja. Latte oli seuralaiseni mielestä erinomainen, itse nautin ihan hyvää vihreää minttuteetä. (Minttutee tuntuu olevan kovin suosittua kaupungissa, ja täytyy sanoa, että entisenä minttuteen anti-ystävänä aloin minäkin sulaa sille.)


Maroccon scramble @ Five Leaves. 






Marokkolainen kokkeli oli kasattu järisyttävän hyvän hapanleivän päälle ja lisukkeina oli avokadoa, chiliä, jonkinlaista makkaraa, kikherneitä ja reilusti korianteria. Olimme aivan myytyjä. Tätä on kokeiltava kotona. Granola oli niin ikään herkullista, joskin jogurttia olisi saanut olla enemmän. Ricottapannukakkuja meille oli suositellut asuntomme emäntä, (joka oli ammatiltaan ruokavalokuvaaja!) ja pannarit olivat ihan ehdottomasti koko reissun paras jälkiruoka. Mehukkaita, täyteläisiä, ihan täydellisiä. Lisukkeina banaania, vaahterasiirappia, marjoja ja voi-hunajapallo. Voitte arvata, että lähdimme aamiaiselta pois melkoisesti vaappuen. Hintataso oli erittäin kohtuullinen, jättibrunssimme maksoi tippeineen 50 dollaria eli n. 19 euroa per naama. Annoskoot olivat niin valtavat, että osa ruoasta jäi valitettavasti syömättä.

Ricotta pancakes @ Five Leaves. 
Kävimme loistavassa Five Leavesissa myös toistamiseen. Söin elämäni ensimmäisen burgeriaamiaisen. Burgerissa oli nykiläiseen tapaan käytetty ruohoa syöneen naudan lihaa ja se maistui erinomaiselta. Seuralaiseni söi BLAT-leivän (perinteinen BLT, mutta avokadolisällä) ja kehui hyväksi. Jälkkäriksi otimme puoliksi lajitelman jäätelöitä, joiden makuja olivat musta seesami, tangeriini ja suolainen kinuski. Tosi herkullista. Sanoisin, että Five Leavesiin kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin. Kahden hengen seurueemme onnistui saada pöytä saman tien kiireisimpäänkin brunssiaikaan, isompien seurueiden näimme odottavan jonkin aikaa. Varauksia mestaan ei oteta. Aamiaista on tarjolla jokaisena päivänä viikossa.

Ravintola Egg oli kauniisti sisustettu. 
Asuntomme emännän mielestä kenties koko kaupungin paras aamiainen löytyi lähistöltä Egg-nimisestä ravintolasta. Olin saanut vinkin samaiseen mestaan myös blogiini (kiitos!) ja niinpä käpyttelimme paikalle. Pääsimme heti istumaan ja saimme erinomaista palvelua. Paikka poikkesi tunnelmaltaan muista näkemistämme kahviloista ja ravintoloista: sisustus oli skandinaavisen vaalea ja pelkistetty. Tarjoilijat olivat pukeutuneet boheemisti maatilatyyliin ja myös menu oli countryside-henkinen. Otimme tietysti munia eri tapaan valmistettuna, lisäksi hush puppieseja (friteerattuja perunahakkeluspalleroita), kinkkua, gritsejä (polentaa juustolla) ja muhitettuja tomaatteja. Jälkkäriksi nautimme karamellisoitua greippiä mintulla.

Egg:ssä ei hienosteltu annosten ulkonäön suhteen. 
Kaikki oli hyvää, joskin suolaa oli makuumme liian vähän. Erityisesti pidin gritseistä ja tomaateista. Katselin paikan lounas- ja illallislistaa, jotka näyttivät todella herkullisilta. Aamiainen oli mielestäni perushyvä ja uskonkin, että paikan huippusuosioon vaikuttavat sen hiuken poikkeava henki ja tyyli sekä se, että ainakin munat ja kasvikset tulevat suoraan ravintolan omalta maatilalta. Lähi-, luomu- ja farmiruoka ovat todella isoja trendejä aina ja ikuisesti New Yorkissa, ja ravintolat taistelevat asiakkaiden suosiosta pyrkimällä saamaan mahdollisimman läheiset suhteet mahdollisimman hyviin farmeihin. Näin ollen Egg:n suosio oman farmin myötä on aika taattu. Aamiaista saa viikon jokaisena päivänä.

Kolmas mainitsemisen arvoinen brunssimesta oli Brooklynin Carrol Gardensin alueella sijaitseva Buttermilk Channel. Läheisestä kanaalista nimensä ottanut ravintola tarjoaa klassista nykiläistä brunssia sekä illallista. Hintataso oli laatuun nähden erittäin kohtuullinen. Alkuun otimme mimosat ja bellinit, joimme ne tiskillä pöytää noin 15 minuuttia odotellessamme. Palvelu oli jälleen häkellyttävän hyvää: tarjoilijamme järjesti meille pyytämättä mahdollisimman hyvän paikan terassilta varjon alta. Buttermilk Channelissa nautin reissun parhaan teen, tosi hyvälaatuista vihreää senchaa oikeaoppisesti haudutettuna. Myös kahvi oli kuulemma hyvää. Söimme kumpikin annokset nimeltä Eggs Huntington: buttermilk bisquitsien (pehmeitä, skonssimaisia leivonnaisia) päällä oli ilmakuivattua maalaiskinkkua, uppomunia ja täydellistä hollandaisea kevätsipulilla. Lisukkeena oli raikas salaatti. Ihan täyden kympin aamiainen! Harmittamaan jäi, ettemme jaksaneet syödä enää mitään muuta. Vahva suositus Buttermilk Channelille! Brunssi tarjolla vain viikonloppuisin.

Eggs Huntington @ Buttermilk Channel. 
Yhden erikoisuuden haluan vielä mainita. Lähistöllämme sijaitsi kehuttu Roebling Tea Room, jonne poikkesimme niin ikään brunssille. Paikka oli aivan ihana, vanhaan tehdashalliin tehty iso mutta viihtyisä ravintola. Ruokalista poikkesi hieman klassisesta brunssitarjonnasta emmekä itseasiassa ihan tarkkaan tienneet mitä tilasimme. Saimme kuitenkin eteemme ruhtinaallisen kokoiset annokset hedelmiä tuoreella mintulla, melko erikoisen meksikolaisen juustokeiton pavuilla sekä english muffinin väliin kasatun juusto-munaburgerin ranskiksilla. Ei hassumpaa! Tee oli hyvää, samoin kahvi. Roebling Tea Room tarjoaa myös illallista. Suosittelen, kaunis paikka ja hieman erilainen ruokalista. Brunssia tarjoillaan vain viikonloppuisin.

Roebling Tea Room.

Ranskiksia aamupalaksi, totta kai! @ Roebling Tea Room. 

Kaikissa yllämainituissa paikoissa brunssista juomineen ja tippeineen selvittiin kahteen pekkaan yhteensä 40 - 60 dollarilla. Erittäin kohtuulliset hinnat laadukkaasta, usein luomusta ruoasta ja todella hyvästä palvelusta.

Söimme aamiaista myös satunnaisissa dinereissa ja kahviloissa, joita varsinkin Williamsburgin Bedford Avenuella tuntui olevan ihan joka nurkan takana. Munia ja leipiä saa viikon jokaisena päivänä useimmista kahviloista, samoin pannareita ja hyvää kahvia. Aamiais- ja brunssikulttuuri on asia, jonka kaipaisi vielä yleistyvän Suomessa. Turussa on tarjolla viikonloppuisin muutamia brunsseja, mutta aamiaismenuja ei tietääkseni ole missään. Buffetbrunssin mättämisen sijaan olisi kiva valita aamiaislistalta pari hyvin tehtyä annosta.

Bloggaaja @ Brooklyn Bridge. 





maanantai 16. kesäkuuta 2014

Toritrifle ja Bruce Springsteen = kesä

Kesä on täällä, vaikka lämpömittari ei sitä ehkä kerrokaan. Kesästä kertoo Turun kauppatori, jonka antimet ovat tällä hetkellä parhaimmillaan. Kojut notkuvat vihreää, punaista, tuoretta, raikasta ja halpaa. Lomasuunnitelmani on tuhlata kaikki liikenevä raha torikojuihin.

Aloitin aamun tänään torireissulla, jonka saldona kannoin kotiin ainakin käyriä kurkkuja, Deliverden jättisalaatteja ja pippurista villirucolaa. Ostin myös mansikoita, pensasmustikoita ja kirsikoita. Niiden päänmenoksi aioin ensin leipoa kakun, mutta hetken mielijohteesta päädyinkin valmistamaan eräänlaiset laseihin kootut triflet. Ihan oikeaoppisiksi brittitrifleiksi teoksiani ei ehkä voi nimittää, sillä kakkupohjan sijasta ne sisälsivät keksejä, enkä ympännyt mukaan hilloa saati hyytelöä. Kermaa ja marjoja silti niidenkin edestä. Toritrifle!

Ei yhtään hullumpi juhannusjälkkäri! Isoon, lasiseen kulhoon kauniisti kerroksittain tehtynä toritrifle olisi varsin komea juhlapöydän kruunu. Annoksittain laseihin kasattuna melko söpö (ja todella herkullinen) myös!



Toritrifle
(neljälle)

200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2 dl vispikermaa
ruokosokeria
jauhettua vaniljaa
ihan pieni liraus sitruunan tai appelsiinin mehua

keksejä (voit tietysti tehdä itse, minä käytin Semperin gluteenittomia kolakeksejä)

1/2 litraa mansikoita
kourallinen pensasmustikoita
kourallinen kirsikoita

Vatsaa sokeri ja tuorejuusto smootiksi seokseksi. Lisää kerma ja vatkaa niin kauan, että sörsseli on sopivan vaahtomaista. Mausta ja lisää tarvittaessa sokeria ja halutessasi liraus hedelmämehua raikastamaan. Mausta vaniljalla.

Viipaloi lasien (tai ison maljan) pohjalle ensin reilusti marjoa. Lusikoi päälle tuorejuustovaahtoa ja murustele keksi per annos. Lisää sitten hiukan marjoja ja taas vaahtoa sekä keksejä. Päällimmäiseksi passaa hienosti lusikallinen vaahtoa ja pari marjaa. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia ja tarjoile, mieluiten kera Bruce Springsteenin. 

Pomo ja triflet auringonlaskussa.